Pyrähdys Dubliniin

Lento saapui ajallaan Dubliniin. Koneesta ulos astuessa vastassa oli viilea ja hieman tihkuinen ilma. Terminaalin lapi mutkitellen bussipysakille. Bussin piti tulla ihan kohta, mutta sita sai lopulta odottaa reippaat puoli tuntia. Onneksi tuli silloin, silla pian bussiin paastyani alkoi sade. Paikallisbussi kaarteli, mutkitteli ja pysahteli pitkin poikin Dublinin asuinalueita. Noin tunnin bussissa istuttuani paasin vihdoin perille. Tuulitakista ja sateensuojasta oli hyotya, vaikka hostellille olikin vain noin 50m bussipysakilta. Yha sataa, ei vain tihuta, vaan ihan oikeasti sataa. No sisalla pysyy kuivana, jos tuo tuosta hiljenisi. Majapaikkana on Avalon House Aungier Streetillä. Huone on pieni ja ikkuna sisapihalle. Vai sanoisitteko isoksi huonetta, joka on ehken 3m pitka ja 1.5m levea. No mahtuu siella nukkumaan ja hampaatkin saa pesta ihan oman huoneen rauhassa - nurkasta loytyy pieni kasienpesuallas. Tahan mennessa majoitus nayttaa olevan ihan jees ja sijaintikin on ihan kohtuullisella etaisyydella. Kunhan tuo sade vaan vahan hellittaisi.

Toivossa on hyva elaa, eihan taallakaan sade voi kovin montaa tuntia yhta kyytia kestaa. Ja nythan on vasta iltapaiva, joten eikohan tasta illan tullen uskalla tutkimaan ymparistoa.

Nyt on sitten selvitty aamuun asti. Illalla kavin lahistolla tutkimassa maisemia. Vetta satoi toki koko ajan, joten sateensuojalle tuli kayttoa. Vahan tummiahan niista kuvista tulee, kun ne ottaa sateensuojan alta, sateen piiskatessa maisemaa. Tuli sitten tehtya tosi fiksukin temppu. Lahdin baarista hostellille pain, ei satanut pahasti ja ajattelin pikkaisen tehda mutkaa matkaan, ettei ihan viidessa minuutissa kavelisi takaisin. Eihan siella ollut edes kirjaa odottamassa lukemista. No alku sujui napparasti, sadekin alkoi vahitellen hellittaa tihkuksi. No siita sitten katua eteenpain. Tullessani kadunkulmaan, josta olisi ollut vain kortteli hostellille, paatin jatkaa matkaa. Pikkaisen eteenpain ja olin omasta mielestani hyvassa paikassa lahtea tekemaan mutkaa takaisin. No olinkin, kunnes kavelin oikean kadun yli ja menin liian pitkalle. En tietenkaan tajunnut sita heti. Jonkun aikaa olikin kiva kavella sateessa ja kuunnella kirkonkellojen kakofonista soittoa. Jostain syysta kaikki soittivat kelloja (iltamessu?) ja kirkkoja on kovinkin tiheassa. Mutta hetken kuluttua sade ei ollut enaa pienta, vaan pisarat putosivat isoina ja niita todellakin tuli. Sateensuojakaan ei enaa ollut kovin yhteistyokykyinen, vaan alkoi paastaa valilla pisaran, tai pari niskaan. Lopulta tein mutkan ja etsin katoksen, jossa selvitella missa sita lopulta oltiinkaan. Kysymalla milla kadulla olen, paasin takaisin kartalle ja kavelemaan oikeaan suuntaan. Hostellille oli siita noin 5min kavely, joten ei paha - ellei lasketa sita, etta tassa vaiheessa farkut olivat jo polvea myoten marat ja tennaritkaan eivat siita kuivimmasta paasta. Miten nain paasi tapahtumaan. No Irlannissa katu jatkuu ja jatkuu, mutta se vaihtaa nimeaan valilla. Katsoessani yhdessa kadunkulmassa kadunnimea nain kyltin, mutta siina oli eri kadunnimi - sattui juuri siina risteyksessa vaihtamaan nimea. Ja toisekseen, ihan joka kadunkulmassa ei edes ole kadunnimikylttia - ihan vaan siella, missa sattuu. Edes talonnumeroita ei ole kaikissa taloissa. No pitaa vaan hakata kartta paremmin paahansa.

Nyt olisi tarkoitus menna napsimaan pikkaisen aamupalaa, joka kuuluu majoituksen hintaan. Yon nukuin mukavasti, sanky on mukavan napakka. Ja jonkun aikaa makoiltuani ei enaa oven lapi kuulunut kulku kaytavalla hairinnyt. Aamulla ylos omia aikojaan ja suihkuun. Suihku oli ... kompakti. Juuri ja juuri mahtui oven sulkemaan perassaan. Ja vetta tuli kunnon paineella, ainakin paanahka sai hieronnan, silla tama oli taas niita seinaan pultattuja suuttimia. No hoitaa hommansa, joten kaipa tuo kay. Vesikin on vahintaankin riittavan lamminta, joten ei tarvitse todellakaan palella suihkussa. Kovin pitkille ihmisille tuo suihku ei kyllakaan toimi, oli jo mun kokoisellakin olo kuin ovettomassa jaakaapissa. Nyt on ainakin kuivempi keli, jos tanaan paasisi vahan pidemmallekin.

Paivasta suuri osa meni kavellen ympari keskustaa. Aloitin kaymalla laheisessa puistossa (St. Stephens Green). Mukava puisto, paljon istutuksia, rakennuksia ja isohko lampi. Lammessa uiskenteli lukuisia sorsia, mutta myos joutsenperhe neljan harmaan pikkuisensa kanssa. Siita jatkoin etelaisen keskustan ostoskatua pitkin kohti Liffey -jokea ja keskustan pohjoista puoliskoa. Siita sitten paakatua pitkin kavelykadulle. Muutama mutka ja jalleen etsimaan sopiva silta ja taas Liffeyn yli. Nyt tarkoituksena oli tutkia Temple Barin alue. Aika pienihan se oli, mutta vanhat talot olivat mukavan nakoisia. Aamun pilvisyys oli vaihtunut aurinkoon, joten piti kayda samalla vahan sammuttamassa janoa. Olin kulkenut nopeammin, kuin arvelin, joten otin alleni bussin ja kiersin kaupunkia sen avulla reippaat puolitoista tuntia. Tuli nahtya nekin paikat, joihin ei olisi ehka ihan pelkkien tossujen varassa mennyt. Katsoo nyt miten moneen niista paikoista palaan perjantain myota. Oli oikein mukava istua kaksikerroksisessa, avokattoisessa bussissa ja katsella maisemia, samalla kuunnellen tarinoita paikoista.

Illan tullen iski nalka, joten piti taas suunnata ruoan peraan. Paadyin syomaan samaan baariin, jossa soin eilenkin. Eipahan tarvinnut kuluttaa aikaa sopivaa paikkaa etsimassa. Pari tuntia siella sitten menikin - ruoan ja etenkin sen juoman parissa. Lehdenkin toivat luettavaksi. Siita selvisi miksi paasin kastumaan eilen niin tehokkaasti. Sade oli niin voimakas, etta muutamilla alueilla Dublinissa sadevesi ja jopa joki olivat tulvineet sisaan asuntoihin. Ainakin kymmenissa taloissa ensimmainen kerros kastui taysin. No siihen verrattuna tennarit ja farkunlaheet ei ole mitaan. Tanaan pitaa menna oikeasti ajoissa nukkumaan, silla aamulla pitaisi olla jo 07.10 turisti-infolla hyppaamassa bussin kyytiin. Suuntana on Cliffs of Moher, joka sijaitsee saaren lantisella laidalla, siis ihan Atlantin rannalla. Kuvissa siella olevat kalliot nayttavat ainakin mahtavilta. Upeita, korkeita, pystysuoria kallioita ...

Aamun heratys oli tosiaan aikainen, mutta ennen sita ehdin herata jo muutaman kerran. Valilla kaytavalla liikkuviin ihmisiin, valilla kai vaan muuten vaan. Aamulle olin varannut vahan liikaakin aikaa, mutta parempi niin pain, kuin juosta kieli vyon alla kohti odottavaa bussia. Noin 30 paikkainen bussi tuli lahes tayteen ja sitten lahdettiin ajamaan poikki maan kohti maailman laitaa. Mukava bussikuski jutusteli ja tarinoi matkalla milloin historiaa, milloin irlantilaista huumoria. Matka sujui ja maisemat vaihtuivat. Kaupunkinakymat vaihtuivat ensin autoliikkeiksi ja pienteollisuudeksi, sitten laiduntaviksi lehmiksi ja lampaiksi ja vaihtuviksi kyliksi. Pieni vessabreikki ja taas mentiin. Lopulta ajeltiin Limerickin keskustan lapi ja katsastettiin siella olevat jutut. Kuulimme toki myos kaupunkia koskevat historiaosuudet. Sitten ikava kylla kuski vaihtui, jostain syysta hanen pitikin muka tanaan ajaa toinen reitti. Mukava puheliaan PJ:n sijaan saimme vahasanaisen Kevinin viemaan meita eteenpain. Saimme lisaksi muutaman lisamatkustajan, joten tunnelma alkoi olla tiivis - enaa yksi tyhja paikka koko bussissa. Matkaseurana takapenkilla oli australialainen Jackie ja hanen taalla asuva poikansa Matt.

Matkan paakohde Cliffs of Moher oli todellakin nayttava paikka. Yli 200m jyrkanteet Atlantin aaltojen piiskattavana. Saimme reilun tunnin aikaa tutkia maisemia ja ottaa kuvia. Niitahan sitten otettiin todellakin riittavasti. No onhan ainakin sitten mista valita sopivat kuvat. Jyrkanteiden jalkeen suuntasimme Doolin -nimiseen kylaan lounastamaan. Kunnon perusruokaa, eika mitaan hienostelua. Siita sitten Burreniin katsomaan kivista maisemaa. Ranta on taynnaan kivea, hiekkakivi on rapautunut ja joukossa on jokunen jaakauden mukanaan tuoma siirtolohkare. Upeita maisemia, joten taas testataan tekeeko kamera oikeutta aidolle maisemalle. Yritin ainakin tallentaa nakymat.

Paluumatka koukkasi jalleen Limerickiin. Tiputimme muutaman kyydista ja otimme toisia tilalle. Pieni stoppikin ehdittiin pitaa ja katsastaa maisemat - ja toki ottaa ne muutama kuvat Paluumatka Limerickista Dubliniin tehtiinkin sitten tapotaydella bussilla. Ilmastointi ei oikein riittanut ja kattoluukutkaan eivat oikein jaksaneet auttaa. Tauolla kuski kavi sitten kaantamassa kattoluukuista etureunan ylos - no sitten ilma liikkui, mutta alkoi tulla jo kylma. Matt kaansi luukut takaisin ja taas jatkettiin hikoilua. Vieruskaveriksi tuupatut kiwi -rouvat alkoivat jo oikeasti tuoksahtaa (juu, tarkistin, ei ollut oma dodo pettanyt), Matt oli jo asiasta vahan koittanut vihjata , joten ei kuin nena vaan umpeen. Dublinissa bussista poistuessa sai huomata, etteivat daamit olleet ainoa tuoksuilijat. Koko bussin lapi kavellessa vastaan iski paksu aromi - auringossa lamminnyt bussi oli vienyt voiton. Takapenkilla taisimme sittenkin olla viileimmilla paikoilla.

Nyt on iltaruoka syotyna ja pikkuisen iltaevasta kassissa. Huoneeseen vetaytyminen edessa, pikkuisen lukemista jne ja sitten peiton alle. Huomenna olisi reissun viimeinen paiva edessa. Katsotaan mihin silloin tulee eksyneeksi. Lauantainahan pitaa hostellilta lahtea jo ennen auringonnousua, jotta on ajoissa kentalla. Mutta se on vasta lauantain murhe. Keksitaan huomiselle viela jotain kivaa. Guinness (tehdas siis), Kilmainam Gaol (vankila - ei kaytossa) ... Aika nayttaa.

Noniin, viimeinen paiva on saapunut iltaansa. Aamulla herasin vaihteeksi omia aikojani yhta kyytia nukutun yon jalkeen. Kello oli siina puoli yhdeksan tietamissa, joten suihkussa oli muitakin - muttei tarvinnut silti jonottaa yhtaan. Aamutoimet ja sitten liikenteeseen. Naissa oloissa hommat vievat vahan enemman aikaa( ja olisi kovasti lorvituttanut suihkun jalkeen), joten liikenteeseen paasin vasta varttia vaille kymmenen aikaan. Ilma oli aamun kirpea, mutta aurinko paistoi jo natisti.

Tossua toisen eteen ja askel askeleelta kohti Guinnessin panimokompleksia. Tienristeyksessa ei tarvinnut kauaa miettia, kun tehtaiden ylle kohoava gravity bar osoitti oikean suunnan. Lahemmas paastessa nenaan iski jo aika voimakas maltaan aromi. Perilla panimolla olin puoli yhdentoista aikaan, eli paikka oli ollut auki jo noin tunnin. Mukava aika saapua paikalle, silla jonoa eri ollut yhtaan ja paasi ihan omassa rauhassa tutustumaan paikkaan. Guinness Storehouse on entinen osa panimokompleksia, joka poistui kaytosta 1988 panimon uudistaessa prosessiaan. Noin kymmenen vuotta myohemmin se rakennettiin museoksi esittelemaan Guinnessin oluen panoa ja historiaa. Vanhan tehdasrakennuksen sisaan rakennettiin 5 kerroksinen esittely, jonka keskella on tuopin muotoinen valopiha. tuopin huippuna on seitsemanteen kerrokseen rakennettu panimopaari, josta on nakoala yli koko kaupungin. Poistuessani panimolta huomasin kayttaneeni siella aikaa noin kolme tuntia. Aika paljon, kun ottaa huomioon, etten vielakaan pida oluesta, en edes Guinnessista.

Paivaa oli viela runsaasti jaljella ja aurinko helotti lampimasti, joten suuntasin Liffeyn pohjoispuolelle tutustumaan uudemman kerran silla puolella jokea olevaan osaan keskustasta. Ihmisia oli todella runsaasti, mutta jotenkin se tuntui vain kauppakadulta ja silla palloilevilta ihmisilta. En viihtynyt siella kovinkaan kauan, kavin tosin kahvilassa valilla vahan lepuuttamassa jalkojani. Iltapaivalla palasin Liffeyn etelapuolelle. Onhan niita ihmisia tallakin puolen jokea, mutta jotenkin tunnelma oli erilainen, rauhallisempi. Muutamat turistipuodit tuli kierrettya, jos jotain pienta sattuisi silmaan. Aika vakiovalikoimat niissa kaikissa oli, mutta lopulta jotain pientakin tuli kassin taytteeksi. Aamuheratys on edessa jo 04, joten se mielessa piti suunnata ajoissa ruokaa etsimaan. Jo tavaksi tulleet askeleet veivat taas samaan baariin ja taas saatiin vatsa tayteen. Kunnon perusruokaa sopivalla hinnalla, viiden minuutin paassa hostellista - miksi olisi pitanyt etsia joku muu paikka.

Nyt olisi edessa pakkaaminen - tai olisikohan se kunnolla edessa vasta aamulla (eli heittaa hammasharja ja pyyhe takaisin kassiin). Liikaa asioita ei kuitenkaan voi jattaa aamuun. Pitaa varata aikaa bussimatkaankin.

Noniin, reissu ei ollut pitka, joten loppu tuli vastaan kovin nopeasti. Oikeastaan saakin oli aika kiltti. Ekana iltana satoi kaatamalla, mutta jo toisena paivana selvisi pilvilla ja tuulella (plus pikkuisella sateella ihan illalla). Edelliset kaksi paivaa onkin ollut oikein natti ja aurinkoinen ilma koko ajan. Ei voi valittaa, kun tietaa miten sateinen kohtalo olisi voinut osua kohdalle. Jokapaivainen sade ei ole taalla mikaan ihme, kun vuodessa sataa noin 250 paivana. Kaikki tavarat on pakattu ja kassi ei vielakaan ole kovin painava. Alle sallitun kuuden kilon ainakin. Tullessa se oli 4.5kg, oltaisiinkohan nyt jossain 5kg:n paikkeilla. Edessa olisi kavely Suffolk Streetin pysakille (n. 10min) ja siella sitten odotellaan bussia kentalle. Niiden pitaisi kulkea noin 20min valein, katsotaan. Aamu ei ole viela valjennut, ihmiset kotiutuvat baareista, tai taisivat jo kotiutua. Lupailivat, etta viikonloppuna olisi taas aika sateista, joten taitaa olla sopiva aika lopettaa reissu.